Kyynämöisten 5. ja 6. luokan oppilaiden pipparkaakkusmuisteloja

Pipari

Söin piparia ja mieleeni tuli, kuinka isäni näytti saunassa miten sinne saadaan tuoreen ruisleivän tuoksu. Isä otti oluen ja heitti sitä kiukaalle. Siellä tuoksui aivan herkullinen ruisleipä. Kun isä lähti jäähylle koitimme veljeni Severin kanssa, että millainen haju tulee, jos heitämme Fantaa kiukaalle. Ja siitä tuli aivan kamala palaneen piparin tuoksu.

Samu  6lk

                                                                  

Piparkakkutaikina

Meillä oli vieraita kyläsää ja yhdellä heistä oli piparkakkutaikinaa mukana. Kun he lähtivät meiltä se piparkakku taikina jäi meille ja me syötiin se. Se oli hyvää.

Petrus 5 lk

Jouluaatto

Kotona jouluaattoaamuna herään. Avaan television. Äiti on herännyt aiemmin puuron keittoon. Kun muut heräävät menemme aamupalalle. Aamupalan jälkeen avaamme veljiemme kanssa viimeiset luukut suklaakalentereista. Sitten puolenpäivän aikaan syömme ruuan joka on joulupuuroa. Illalla käymme vielä hautuumaalla. Sitten saunotaan ja syödään jouluruoka ja sitten tulee pukki.

Sami 6 lk

 Jouluaattoaamu

Jouluna tehtiin pipareita ja odotin että niitä saa maistaa. Viimein ne olivat valmiita ja kaikki maistoivat niitä. Ne olivat hyviä. Jouluaattona, kun oli aamu , niin söin puuroa ja laitoin siihen kanelia. Sitten kanelipurkin kansi irtosi ja kaikki kanelit kaatuivat lautaselleni.

Ella 5 lk

Jouluaatto

Noin 4 vuotta taaksepäin menimme tekemään naapurimme Eilan luokse pipareita 2 taikinallista. Niitä syntyi noin 200 kpl. Pipari ukkoja tuli tehtyä ehkä jotain 5-10 kpl. Koristelimme pipareita vihreän, punaisen ja valkoisen värisillä koristetahnoilla. Silloin Late (pikkuveli Lauri) oli vasta 3-vuotias, niin Eila sanoi häntä keräpyllyksi. Piparien leivonta kesti ehkä 2 tuntia. Seuraavana päivänä oli jo jouluaatto. Aaton aamuna söimme mannapuuroa ja sen päälle vielä kaneli-sokeria. Sen jälkeen menimme joulukirkkoon. Ennen joulupukin tuloa söimme jouluaterian. Pöydässä oli kinkkua ja kaikenlaisia laatikoita ja salaatteja. Saimme joululahjaksi 3 tai 4 metrisen autoradan, DVD -elokuvia, legoja, pöytäjääkiekkopelin ja villavaatteita ja kaikkea sen sellaista.

Akseli 5 lk   

Joulun taikaa

Mieleeni tuli kerran, kun olin mummolassa leipomassa pipareita ennen joulua.  Leivoimme yhdessä myös pullia, joihin laitoimme myös rusinoita ja pikkuveljeni leipoi rusinapullaa, joka oli täynnä rusinoita. Siinä ei nimittäin näkynyt yhtään sitä pulla osaa… ja myös kanelipullia leivoimme isotätini kanssa veljeni syntymäpäiville. Syötiin myös jouluaattona kaneli- ja riisipuuroa. Kun  ”pukki” tuli,  pikkuveljeni sai rusinoita ja ”mussutti ” niitä.

Saana 5 lk

Kaneli riisipuurossa

Olin kerran kylässä isäni veljen luona ja siellä söin elämäni ensimmäisen kerran kanelia riisipuurossa ja olin ihmeissään, että mitä tossa puurossa on. Ja kun, me sen jälkeen mentiin leikkimään, niin isoveljeni päälle kaatui kaappi.

Sami 6 lk

Kyynämöisen koulun 5. ja 6. luokan oppilaat kertovat

Ennen ja nyt

Ennen vanhaan herkku ruokia oli mm. makkarakastike makaronivelli ja perunapuuro. Juhlapäivinä esim.  jouluna syötiin mm. kinkkua, appelsiineja ja paljon kaikkia laatikoita. Pappani mukavin muisto oli se kun hän kaverinsa kanssa yritti saada toisen koulu kaverin tunnille. Loppujen lopuksi he saivat hänet syömään kouluun. Mummoni mukavin muisto on se kun opettaja osti hänelle mekko kankaan. Pappani teki koulun jälkeen kotitöitä ja soitti melkein joka ilta kavereiden kanssa pirun viulua. Mummoni teki koulun jälkeen läksyt. Talvella mentiin sen jälkeen hiihtämään. Iltaisin hän joskus piti lyhtyä, kun äiti lypsi lehmää. 

Nyt herkku ruokia on mm. spagetti ja perunamuusi. Juhlapäivinä esim. jouluna syödään kinkkua, eri laatikoita ja riisipuuroa. Minun mukavin muistoni on se, kun kävimme perheen kanssa etelässä. Koulun jälkeen syön välipalan, teen läksyt ja talvella menen aika usein pihalle.

Ilona 5 lk

Ennen ja nyt

Minun isäni kertoi että hänen lempiruokansa oli lapsena: makaronilaatikko.

Minun äitini kertoi että hänen lempiruokansa oli lapsena: lanttulaatikko.

Meidän lempiruokamme ovat: minun on spagetti ja jauhelihakastike ja minun pizza.

 Juhlapäivien ruokia ja herkkuja meidän vanhempiemme lapsuudesta: lihapata, perunamuussi, karkit ja limsa.

Juhlapäivien ruokia ja herkku ja meidän lapsuudesta:  Koktailpiirakoita, munavoita ,sipsejä, jäätelöä, karkkia, kakkua sekä limsaa

Minun isäni kertoi myös että hänen mukavin muisto lapsuudesta oli: kaikki juhlapyhät,syntymäpäivät ja se kun vanhemmat olivat kotona.

Meidän mukavin muistomme on: Kun sain koiranpennun joka on: maltankoiraa, toivillakoiraa ja Jack crusselin terrieriä eli se on sekarotuinen.                                                                                                                                                    Ja minun mukavin muistoni on: kun olimme kaverin kanssa uimassa ja meillä oli todella paljon karkkia mukana.

Kun isäni pääsi koulusta hän sekä teki kotitöitä ja oli kavereitten kanssa.

Me koulun jälkeen: menen kotiin ja syön välipalan ja katson telkkaria.                                                                                             Minä menen kotiin, teen läksyt, sitten menen syömään välipalan ja menen katsomaan telkkaria tai menen tietokoneelle :D

Ella ja Inkeri 5 lk

Ennen ja nyt

Ennen oli asiat sillä tavalla, että ei ollut mitään hampurilaisbaareja vaan syötiin kotiruokaa. Minun isin lempiruokaa oli jauhelihakastike ja perunat. Minä itse taas syön kotiruokaa ja joskus käyn jossain pitsalla. Eikä ennen ollut autojakaan joilla olisi voinut käydä, vaikka uimassa. Silloin mentiin jalan, tai hevosella. Nykyään koulua on vain 5 päivää viikossa, ja ennen olin kuusi. Siitä tulikin mieleeni juttu kun, isi ja hänen kaverinsa Heikki laittoi opettajan kenkään sammakonkutua. Siitähän he saivatkin huutia, koulussa että kotona. Jos olisin itse tehnyt jutun olisin saanut huutia samalla tavalla.                                  

 Jyri 5 lk

Ennen

Isäni kertoi, että kun hän tuli koulusta hän meni hakemaan kavereita rälläämään kylälle. Kun he olivat rällänneet, he menivät  kotiin välipalalle. Sen jälkeen oli ruoka ja ruokana oli kaalilaatikkoa. Oli perjantai hän meni nukkumaan. Tuli aamu ja hän söi vispipuuroa aamupalaksi ja maitoa. Lauantaina oli siivouspäivä ja hän imuroi oman huoneensa, koska se oli ollut sotkuinen. Siivouksen jälkeen hän meni naapuriin. Siellä asui iso koira, jota isäni sanoi lehmäksi, koska se vain makasi aina matolla. Kun naapurit puistelivat mattoa, jossa lehmä oli maannut, niin tuli kauhea sakea pöly. Kun hän menin kotiin oli jo myöhä ja hän meni nukkumaan.

Nyt

Kun tulen koulusta syön vähän välipalaa sen jälkeen menen pelaamaan puhelimella ja tietokoneella. Kun ruoka on valmista menen syömään ja ruokana oli lohta ja perunamuusia. Ruuan jälkeen mene ulos jos on kesä menen trampoliinille jos on talvi olen lumisotaa. Kun tulin ulkoa illalla pelasin vähän aikaa puhelimella tai katsoin videoita ja aloin nukkumaan. Aamulla söin aamupalaa ruista ja kaakaota sitten pelasin. pelaamisen jälkeen menin ulos trampoliinille olimme ulkona myöhään kun menin sisälle ja nukahdin. Sunnuntaina söin aamupalan ja menin ulos.  Söin ruuan ja illalla huokailin jo, että huomenna kouluun.

Tekijä: Petrus 5 lk

Ennen ja nykyään

Ennen: Makaronilaatikko oli suosittua ruokaa. Se oli myös isäni lempiruokaa lapsena.

nyt: Tortillat ja papan nakkikeitto ovat lempiruokaa.  Spagetti ja jauheliha on myös todella hyvää ruokaa ja pidän siitä paljon.

Ennen (isäni): Ennen juhlapyhinä esim. jouluna syötiin imellettyä perunasoppaa, maksalaatikkoa ja karjalanpaistia.

Nyt: Juhlapyhinä syödään jauhelihakastiketta, keitettyjä perunoita, mummon tekemiä pihvejä ja lanttu- ja porkkanalaatikkoa.

Ennen (isäni): Mukavinta oli, kun vieras tuli kylään ja toi mukanaan karkkia ja kun pääsi isän mukaan metsään retkelle. Tai, kun pääsi urheilu harrastuksiin.

Nyt: Kun pääsin äitini, isäni, veljeni ja siskoni kanssa lomalle. ja kun pääsin mummon ja papan kanssa lomalle lappiin Ylläkselle viikoksi. Ja siellä oltiin paljon ulkona ja hiihdettiin.

Ennen: (isäni) Koulupäivien jälkeen luettiin Aku-ankkaa, tehtiin läksyjä tai ajettiin pyörällä ja kun sain myöhemmin oman mopon niin tietysti sillä. Myös kotitöitä piti hoitaa.

Nyt: Koulupäivien jälkeen kuuntelen musiikkia, piirrän, luen tai ulkoilen tai katson televisiota ja teen tietysti läksyt.

Ennen: Ei ollut paljon puhelimia ja ne olivat yleensä lankapuhelimia ja niitä ei voinut kuljettaa mukanaan.  Ja jos oli matkapuhelin niin se oli jättimäinen.

Nyt: nyt puhelimia voi kuljettaa joka paikkaan mukanaan ja ne ovat kätevän kokoisia.  Ja laadukkaampia ja ”monipuolisia.”

Ennen:( isäni ja pappani) Ennen käveltiin kotiin koulusta. Matkalla saatettiin poiketa kyläkaupassa. Ja vielä ennen sitä käveltiin metsän läpi ja talvella hiihdettiin. Matka saattoi kestää jopa 2 tuntia.

Nyt: Nykyään tullaan linkillä ja kävellään vain linkkipysäkiltä. matka kestää vain jotain 30 min.-25 minuuttia.

Ennen: Ennen tehtiin todella paljon kotitöitä.

Nykyään tarvitsee tyhjentää tiskikone ja nostella pyykit pyykkikoneesta ja imuroida imurilla. Ennen ei edes ollut näitä koneita.

Ennen: Pelto-työt tehtiin lapioilla tai hevosilla ja työ oli raskasta ja kesti todella kauan.

Nyt: Nykyään työt tehdään traktoreilla ja muilla koneilla ja työn teko ei kestä kovin kauaa ja se on myös todella helppoa.

Saana 5.lk

 Ennen

Ennen vanhaan vanhempamme olivat lapsia. Ja he menivät kavereitten tykö. Silloin ei ollut puhelimia, joten he joutuivat menemään aina kylään ilman lupaa. He leikkivät siellä rönttöä, kirkon rottaa ja poliisia ja rosvoa. He olivat iloisia pieniä lapsia.
 Nyt

Minä ja ystävämme Samu ja Sami olemme parhaita kavereita. Kun olimme pikku poikia teimme kaikkea jännää. Kuten esimerkiksi seikkailimme metsässä ja kävelimme suohon. Joskus menimme pellolle ottamaan aurinkoa ja puhumaan.

Samu ja Elmeri 6 lk

Ennen ja nyt

Ennen minun isäni lempiruoka oli hirvipaisti ja muusi. Nykyään hänen lempiruokaansa on varmaan pizza tai peruna ja kastike.

Kun minun isäni oli lapsi hänen joka juhlapäivä syötiin juhlaruokia. Nykyään me syödään perunaa ja kastiketta ja lanttulaatikkoa ja porkkanaraastetta.

Isän mukavin muisto lapsuudesta oli, kun hän ajoi uudella keltaisella kolmipyöräisellä käärmeen päältä. Minun mukavin muisto taitaa olla se kun olin powerparkissa.

Koulupäivien jälkeen isä meni pelaamaan jalkapalloa tai kalastamaan. Itse minä menen katsomaan televisiota tai menen pikkuveljen kanssa lumisotaa. Mutta jos on kesä menen trampoliinille pomppimaan.

 Tuukka J. 5.LK

Ennen ja nyt

Ennen mummon lempiruokaa oli voiperuna. Ja minun lempiruokaa on pizza. Mummon luona syötiin jouluna kinkkua ja lipeäkalaa. Meillä syödään jouluna joululaatikoita ja kinkkua. Mummon lempijuttu oli isän ja äidin luona tehdyt automatkat. Minun lempi juttu kaikki retket. Mummon nuoruudessa koulun jälkeen leikittiin kavereiden kanssa ulkona ja piti myös tehdä kotitöitä. Minä itse pelaan koulun jälkeen tietokoneella ja teen läksyt.

Tuukka K. 5 lk

Kyynämöisen 1.-2. lk oppilaat muistelevat aikaa ennen ja nyt

Lapset haastattelivat äitejä, isiä ja isovanhempia, että millaista oli ennen ja millaista on nyt. Niitä asioita vielä yhdessä pohdittiin ja tämmöisiä tarinoita niistä syntyi:

Ennen vanhaan äitien, isien ja isovanhempien herkkuruokia lapsena olivat äidin tekemät lihapullat, makaroonilaatikko, jauhelihakastike ja perunat sekä mannapuuro. Kyynämöisten eppujen ja toppujen mieleisiä herkkuruokia ovat riisipuuro, hampurilaiset, pinaattiletut, broileri ja jauhelihapihvit sekä  itsetehdyt nekkutikut ja jäätelö.

Vanhemmat ja isovanhemmat kertoivat millaisia mukavia muistoja heillä oli lapsuudessaan. Heistä oli hauskaa, kun sai kesälomareissuilla käydä mummolassa ja kun perheen kanssa reissattiin serkkujen luona tai Särkänniemessä. Uimareissut isolla porukalla olivat kivoja sekä potkurilla ja hevosreellä ajelut. Myös sunnuntaipäivien rauhallinen vietto oli mukavaa, kun tupa oli siivottu ja radiosta kuunneltiin jumalanpalvelusta.

Eppujen ja toppujen hauskimmat muistot olivat hieman erilaisia.
"Norjan matka oli mukava, kun löysin tunturista palan poron alaleuasta."
"Bomba-talon reissu, kun sai juoda paljon kotikaljaa ja ostaa perjantaina reissusta uuden lelun."
"Kuusamon reissu, kun käytiin joka päivä uimassa ja hiihdettiin usein."
"Kun oltiin metällä ja löysin metsästä hirven pääkallon."

Koulun jälkeen ennen vanhaan tehtiin paljon kotitöitä: tiskattiin, oltiin navettahommissa apuna, huolehdittiin pienemmistä sisaruksista, siivottiin oma huone, tehtiin pihahommia ja kannettiin puita ja joskus laitettiin muulle perheelle ruokaa. Ja tietysti leikittiin kavereiden kanssa ulkona ja sisällä.

Eppu-toput kertoivat tekevänsä koulun jälkeen läksyt ja sen jälkeen he menevät pelaamaan tietokoneella. Joskus he käyvät uimassa tai menevät kaverin luo kylään. Kotitöitäkin pitää tehdä: tyhjentää tiskikone, kolata lumia, leikittää ja ulkoilluttaa koiria, auttaa isää navettatöissä ja joskus traktorin korjauksessa.

Kyynämöisen koulun 3.-4. lk oppilaat maistelevat ja muistelevat

Ensimmäisellä tapaamiskerralla maistelimme piparkakkuja, rusinoita ja kanelisokeria. Millaisia tarinoita näistä muisteluista syntyi. Tässä muutama:


Puuromeininkiä
Muistan, kun erään kerran söin puuroa pienenä. Ensiksi minä maistoin puuroa, se ei ollut kovin hyvää. Laitoin siihen sokeria ja se maistui paremmalta. Sitten laitoin siihen vähän maitoa ja se maistui vielä paremmalta. Lopuksi vähän kanelia ja puuro oli mahtavaa.

Piparitalo ja joulupukki
Jouluna teimme piparista muumitalon. Jouluna tuli joulupukki. Se toi ihan liikaa lahjoja. Kun joulu oli ohi, sain rikkoa talon ja söin sen aina lattiasta kattoon. Se oli hyvää.

Joulumatka
Kotona oli vilskettä. Oltiin menossa joulutapahtumaan. Minä olin silloin melko nuori, vain 3-4 -vuotias. Kiljuin täysiä autossa, kun olin niin innoissani. Kyselin koko ajan: "Ollaanko jo perillä?" Viimein äiti hihkaisi, että nyt ollaan perillä. Minä näin Inkerin ja ryntäsin ulos autosta. Menin sisälle ja me leikittiin Inkerin kanssa. "Onkos täällä kilttejä lapsia?"  "JOO" kaikki huusi. Siis lapset. Joulupukki oli tullut. Hän jakoi jokaiselle pussin, jonka sisällä oli pipari, karkkia ja mandariini. Kaikki menivät puurolle ja laittoivat kanelia päälle. Nam nam, kuului.

Se hetki, kun olin 2v ja maistoin ekaa kertaa rusinoita
Istuin imurin päällä, kun äiti toi minulle rusinoita. Väitin, etten tykkäisi niistä, ja kun maistoin ne olivat tosi pahoja. Menin keittiöön ottamaan herkkuani mango-pilttiä, mutta en ylettynytkään hyllylle. Keksin ottaa imurin avukseni. Otin piltin ja sanoin: "njam, njam." Sitten halusin lusikan, mutta en ylettänyt ottaamaan sitäkään. Otin taas imurin avukseni. Niin sain lusikan, ja rupesin syömään pilttiä imurin päällä.


Se joulu, kun meidän koirat varasti niiden joululahjat
Oli joulu. Olin menossa suihkuun ja unohdin Anttonin ja Emman lahjat penkille. Kun tulin suihkusta huomasin huoneeni lattialla lahjapaperin. Arvelin, että se oli pikkusiskoni Moonan, mutta huomasinkin Emman suussa luun ja arvasin, että se oli repinyt lahjansa.


Altan reissu
Olipa kerran rusina. Oli hyvää, kun oli lentokoneessa. Lentokone laskeutui Altan lentokentälle. Barbro ja Kynmaari ilahtuivat, kun me mentiin niiden luo. Ja me syötiin hyvää ruokaa ja lähdettiin kotimaahan. Kotona ollaan ja kaikki on hyvin.


Kynkkälän joulutapahtuma
Olipa kerran perhe, jonka nimi oli Kerttusen perhe. Oli äiti Riita, isä Thomas ja lapset Väinö ja Henna. He olivat kilttejä. Eräänä talvi-iltana he lähtivät Kynkkälään. Se oli vanha kylätalo. Siellä oli joulutapahtuma, kun he menivät sinne. Ja siellä oli porukkaa paljon. Oli puuroa ja keksejä ja mehua ja kahvia. Siellä oli myös esityksiä. He olivat siellä 5 tuntia, ja lähtivät sitten kotiin. Kotona he menivät nukkumaan iloisin mielin.


Äidin kanssa
Olin äidin kanssa leipomassa ässiä kun näin, että ulkona oli joulupukki. Leipominen jäi kesken ja juoksin ulos. Joulupukki toi lahjasäkit sisälle ja jatkoi matkaa. Enpä enää ehtinyt leipoa, kun piti avata lahjat. Äiti leipoi loppuun.

Päiväkerholaiset - Puolukoita ja Vanhan piian pastilleja

Rivikuukan päiväkerholaiset kertovat muistelmiaan puolukoista ja Pohjanmaan pastelleista

Marjametässä
Me käytiin puolukassa yleensä  ihan talon lähellä. Kerran kuitenkin mentiin äidin kanssa marjaan muualle, mieheni veli, Pauli, lähti meille hyvää marjapaikkaa neuvomaan. Siellä olikin marjoja paljon. Niitä äitin kanssa keräsimme, mutta Pauli ei välittänyt noukkia. Se etsi vain isoja lehmäntatteja ja vuoli niistä naamoja. Naamat se sitten kiinnitti puihin ja tikun neniin ja yritti pelotella niillä meitä. Äiti moitti Paulia, koska se ei auttanut noukkimisessa. Mutta minusta se oli mukavaa. Se oli tosi hauska marjaretki.


Puolukkaa säilytettiin aitassa isoissa puusaaveissa. Me syötiin puolukkasurvosta liki joka ilta. Se oli lasten herkkua. Ne oikein vaatimalla  vaati sitä. Ajoissa piti aina käydä lohkasemassa siitä palanen sulamaan. Että sitten illalla oli sulaa survosta. Hyvät marjapaikat oli tärkeitä. Niistä ei turhaan muille huudeltu. Joskus syntyi ahneuskin, jos oli oikein paljon marjaa tarjolla. Marjareissut olivat aina mukavia. Niitä oikein odotti. Oli hauskaa päästä pois kotoa.  Joskus kontattiin pitkin ojanpohjia, kun soilla marjastettiin. Ja sitten vaatteet märkinä ja likaisina palattiin kotiin. Ne oli ne ojat niin suuria, ettei niiden yli päässyt hyppäämään. Rämmittävä oli.

Muistan eräänkin kerran, kun rippikouluikäisenä olin muiden samanikäisten kavereiden kanssa marjassa. Menimme pitkän matkan päähän. Marjapaikkaan oli matkaa ainakin seitsemän kilometriä. Jalan se matka taivallettiin. Ja siellä metsässä ykskaks sai yksi minun koulukaverini lapsihalvauksen. Se oli kamalaa. En muista, miten se tyttö pääsi pois sieltä metsästä. Se marjamatka oli sen tytön viimeinen kävelyreissu. Tämän jälkeen hänen jalkansa eivät koskaan enää kantaneet. Hän kulki konttaamalla. Silloin ei ollut pyörätuoliloita.


Marjastusta

Meillä on järvenranta ja siellä on komiasti puolukkaa. Ei tarvitse kauas mennä marjaan. Kävin siellä tyttöjeni kanssa. Marjastettiin porukalla ja välillä käytiin kotona juomassa kahvit. Tytöt viihtyivät hyvin, eivätkä äkkäilleet lainkaan,  että olisi pitänyt pois lähteä. Mieheni oli sillä aikaa talojen teossa. Eikä me siellä koskaan karhuja  nähty, hirvikärpäsiä vain.

Lasten kanssa myö aina oltiin marjassa, eihän miehet sinne ehtineet. Ei meillä evväitä koskaan ollu, vain juomista ol. Kerätyt puolukat survottiin puuastiaan tai isoon muoviastiaan ja säilöttiin aittaan. Talvella sieltä niitä sitten sieltä haettiin. Kovilla pakkasilla marjat jäätyivät ja puukolla piti kairata, jotta marjoja sai irti.



Pohjoisen marjoja

Me käytiin miehen kanssa neljä-viis kertaa vuodessa asuntoautolla pohjoisessa. Kerättiin sieltä puolukkaa, mustikkaa, lakkaa ja karpaloita. Mustikat ei kasva siellä niin kuin täällä, mutta oli onneksi sellaisiakin alueita joissa kasvoi. Kun paikkakuntalaisten kanssa päästiin tuttavuutteen, ne veivät meitä hyville hillasoille. Meille saatiin pohjoisesta sellaisia ystäviä, ja niiden luona käytiin joka vuosi. Asuntoauto oli kyllä kätevä. Oli asunto, makuupaikat, suihku, wc ja muut aina mukana. Ne oli niin hyviä reissuja, että kun reissua tehtiin, niin toistesta jo haaveiltiin.

Kouluruokaa ja muita herkkuja

Kouluun vietiin ennen vanhaan marjoja ja sieniä. Myös perunoita, porkkanoita, kaalia ja sianlihaa vietiin. Koulunkeittäjä teki niistä ruokaa.  Kun keittäjä keitti tuoreista puolukoista puuroa, niin kyllä oli hyvää. Ruoka ei ollut silloin niin monipuolista kuin nykyään, ei ollut salattiloita. Mutta ruoka oli hyvää. Pelkkä lämmin puurokin maistui niin herkulta,  kun oli aamulla aikasin lähtenyt kulkemaan koulumatkaa. Sitä oikein kilpailtiin, että kuka sai olla ensimmäisenä ruokajonossa. Keitot, puurot, perunat ja kastike vaihtelivat aina vuoropäivinä. Ruokaliina piti tuoda kotoa. Jos kotona oli lehmiä, maito piti tuoda kotoa pullossa mukana.

Läskisoosiakin oli koulussa tarjolla. Sitä tehtiin kotonakin. Läskisoosi oli herkkua. Ja läskiä piti olla niissä siivuissa paksusti. Läski suli pannulle ja siihen lisättiin vehnäjauhot ja sipulia. Tuore liha oli pienittävä pieniin paloihin. Eikä silloin tarvinnu varoa lihomista. Ei vaikka läskiä syötiin.

Imellettyä puuroa tehtiin paljon sota-aikaan. Lämpöiseen veteen laitettiin ruisjauhot imeytymään ja imeltymään. Kun vesi oli imeytynyt jauhoihin, lisättiin suolaa ja marjoja, ja laitettiin koko homma uuniin. Valmis puuro syötiin maidon kanssa.


Vanhan piian pastillit
Vanhaan aikaan ei ollut muuta kun Menthol-pastilleja ja tavallisia pastilleja. Muita karamelleja ei ollut. Pastilleja sanottiin Vanhan piian kirkkopastilleiksi. Sanottiin niitä  myös navettapiian pastilleiksi ja soikon pohjiksi. Joillakin ihmisillä oli näitä pastilleja aina taskussa ja ne tarjos niitä joskus lapsille. Ei niitä kourakaupalla saanut ottaa, se oli se yksi mikä tarjottiin. Kyllä ne maistui hyvälle. Sota-aikana ei saanut edes pastilleja. Sota-ajan karkit oli hedelmistä tehtyjä. Minäkin muistan, kun sain kuivattuja porkkananpalasia, jotka oli laitettu pieneen pahviseen rasiaan. Ne oli ihan hyviä.

Sota-aikana kaikki oli kortilla. Muistan, kun kerran käytiin hakemassa kaupasta pala voita, ei se mikään iso nokare ollut. Ja silloin oli tullut suklaajauhoja kauppoihin, ja meilläkin oli niitä vähän. Niin me hupuloitiin se voi. Sekotettiin voi ja suklaajauhot keskenään, ja tehtiin siitä karamelliä. Se oli ihan ruhtinaallista, kun sitä sai suuhunsa.


Minä ja punainen potkuri

Kun olin lapsi, kotikylälläni kulki talosta taloon kulkumiehiä ja ainakin yksi nainen, Elina. Useimmin kulkumiehistä kulki Laulais-Kalle ja Halla Otto. Kävivät usein minunkin kotonani ja olivat yötäkin.

Erään kerran Halla Otolla oli mukanaan potkuri, jossa oli puujalakset. Otto kauppasi sitä isälle. Niinpä isä osti potkurin. Potkuri annettiin minulle, koska minä hain joka ilta maitoa 5 litran hinkillä 3 kilometrin päässä olevasta talosta.

Läksin potkuria kokeilemaan maidonhakureissulle. Matkalla oli jyrkkä mäki ja poistulomatkalla rupesin laskemaan maitokannun kanssa mäkeä. Noin puolivälissä mäkeä potkuri vei minut maitokannun kanssa ojaan, koska siinä potkurissa oli puujalakset, mitkä eivät kääntyneet minnekään. Ja hupsis, olin ojassa, maitokannu nurin tiellä ja maito maassa. Käännyin kiireesti takaisin uutta maitoa hakemaan.

Vanha emäntä silitti minun päätäni ja sanoi, että antaa minulle uuden maidon ja kielsi puhumasta asiasta kotona isälle. Näin tein. Emäntä ei tainnut ottaa uutta maksua maidosta. Maito haettiinkin aina kuukauden laskuun ja sitten kerralla maksettiin.

Päiväkerholaiset - Ajatelmia, aforistmeja ja mietteitä

Rivikuukan päiväkerholaisten mietteitä huoneentauluiksi.  

Ensi keväänä tulevat taas uudet linnut

ja uusi elämä.

Rakkaus on tunne,

joka tulee kuin kuhmu päähän pimeässä.

Ilon löytää omasta elämästä,

kun vain osaa kaivaa.

Ilo on tärkeää elämässä,

mutta murheillekin on paikkansa.

Vähäänkin on osattava tyytyä.

Ystävyys on mahottoman hyvä asia.


Kiitä jokaisesta päivästä,
jonka saat olla terveenä.


Rakkaus on huolenpitoa lähimmäisestä.


Ystävän kanssa on hyvä tehdä peltotöitä.



Elonpäivät on kirjattu jokaisen elämänkirjaan.
Pidä kirjaasi vaalien.

Tärkeimpiä asioita elämässä ovat

haaveet, terveys ja hyvät ystävät.

Sekä toimiva rollaattori.

Ilo on kirje tai puhelinsoitto ystävältä, ja

ystävä, joka pyörähtää käymään.

Onnea on saada kortti

lapsenlapselta.

Ystävyyteen ei aina tarvita sanoja.

Päiväkerholaiset - Onni, ystävyys ja rakkaus - mitä ne ovat?

Mietimme yhdessä päiväkerholaisten (74 -91 v.) kanssa, että mitä merkitsee onni, ystävyys ja rakkaus.
Rivikuukan päiväkerholaiset (74 -91 v) pohtivat...

Onnea on ...
... tuntea entiset koulukaverit ja työkaverit, niin kauan kuin vielä muistaa.
... jutella ja muistella yhdessä.
...tunne, kun aukaisee radion ja sieltä tulee vanhoja hegellisiä lauluja, joita lapsena laulettiin. Se koskettaa sydäntä ja tuo onnen tunteen.
... se että saa olla terve ja asua omassa kodissa, vanhuudesta nauttien.
... toimiva rollaattori.
... pienet hetket.
... kun on itsensä ja toisten kanssa sovussa.
... lasten syntymät.
... kun saa katsella pientä vastasyntynyttä nyyttiä.
... tunne, joka syntyy, kun pienet kädet tulevat puristamaan sinun kättäsi.
... kun saa kutoa pienelle sukat.
... saada kortti lapsenlapselta.



Ystävyyttä on ...
... mennä juttelemaan tutun kanssa. Ja jos ei ole ihan varma, että tunteeko, niin menee kysymään, että oletko se sinä. Siinä ei mitään menetä, vaan saa paljon. Se on ystävyyttä.
... se, että läheinen osaa tulla myös henkisesti lähelle. Aina ei tarvita sanoja.
... Iltalassa. Aina tulee tunne, että kaikki ollaan ystäviä. Avataan ovia ja moikataan pihassa. Sinne on aina tervetullut.
... se, että voi tehdä yhdessä peltotöitä.

Ystävyys on mahottoman hyvä asia.


Vaikeat asiat helpottuvat, kun ne jakaa ystävän kanssa.



Rakkaus on ...
... huolenpitoa lähimmäisestä.
... tunne, joka tulee kuin kuhmu päähän pimeässä.
... kaunista elämässä, jota jokainen meistä tarvitsee.
... toiseen luottamista ja anteeksi antamista.
... lämmin tunne.

Rakkauden tulee antaa näkyä.
Muista joka päivä sanoa elämän tärkeimmälle ihmiselle: "Rakastan sinua, tykkään sinusta."

Päiväkerholaisten Muistelmia rusinoista, piparkakuista ja kanelisokerista

 Lokakuussa maistelimme ja rouskutimme rusinoita ja pipareita ja mietimme millaisia muistoja ne herättävät. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa ...  nauru raikui ja juttu toisensa jälkeen synnytti uusia muistoja ja tarinoita. Tällaisia tarinoita niistä syntyi Rivikuukan päiväkerholaisilta:

Anjan tarinaa
Meillä syötiin lauantaina ja sunnuntaina usein riisipuuroa ja rusinasoppaa. Erään kerran äiti rupesi keittämään puuroa ja soppaa, mutta ihmetteli kun rusinat olivat kaapista hävinneet. Isä ja äiti kyselivät, että mihin ne rusinat ovat joutuneet. Siihen isä tokaisi, ettei niitä ainakaan tyttö ole syönyt. Minä kun en syönyt rusinoita.

Jouluna eräänä - kun ei lapsena saanut karamellejä - otettiin joulukuusesta koristekaramellejä. Ne olivat kauniissa paperissa ja kyljessä oli enkelinkuva. Avattiin niitä, mutta ihme kyllä, siellä oli vain pieni vanerin palanen. Se oli meille kersoille suuri pettymys.

Asuttiin kunnan Kolulla.  Jouluisin keräännyttiin kaikki työntekijän Kolun kallionmäelle, sinne mielisairaalaan. Kokoonnuttiin  maatilan jouluaattoa viettämään. Joulupukki oli kaikille yhteinen ja se oli aina se sama. Tunnistin sen minun isäkseni.

Yksi muisto lipeästä. Kolulla oli tuhkahuone mäen syrjässä. Ovi oli alapuolella, mutta huoneen päällä oli luukku, josta pudotettiin sinne tuhkaa.  Olin lapsena hyvin utelias ja joka paikkaan piti kurkkia, ja sitten erään kerran kurkistelin siitä luukusta sinne huoneeseen.  Ja ihme kumma, tuhkakeon päällä näkyi tulitikkurasia. Minun piti se välttämättä saada. Kurkottelin ja hups. Minä putosin luukusta sinne tuhkahuoneeseen.  Kun kömmin sieltä pois, minun piti mennä naisten luokse, että ne pesivät minut. Naiset olivatkin sopivasti tekemässä suopaa.


Rusinasoppaa

Rusinakiisseliä sai aina jouluna ja juhlapyhinä, paitsi sota-aikaan. Rusinasoppa kuului riisipuuroon. Se oli herkkua. Rusinat olivat silloin isompia kuin nykyään, ja niissä oli siemeniä sisällä. Vehnästäkään ei tehty joka viikko, jouluksi ja juhlapyhiksi tehtiin. Jouluksi leivottiin tonttupullia. Rusinoista laitettiin silmät ja napit, ja kun pullat nousi niin rusinoita piti käydä painamassa alaspäin. Jokaiselle oli yksi tonttupulla.

Meillä äiti leipoi viikottain pullaa. Pullat tehtiin omista jauhoista ja paistettiin isossa leivinuunissa. Kyllä koulusta juostiin äkkiä kotia, kun tiedettiin, että saa tuoretta pullaa. Äiti laittoi pullaan rusinoita, jos niitä oli. Äiti sanoi aina pullan onnistuessa: "Sellainen se tullee, kun on tekijäkin." Jos pullat eivät jostain syystä onnistuneet sanoi äiti: "Sellaista se tulee, kun on aineet."


Joulun valmistelua ja odotusta
Kun eläimiä teurastettiin, teki äiti niiden rasvoista kynttilöitä. Olin koulun piirustustunnilla huono piirtämään, mutta minun vieressä istunut Esko oli hyvä piirtämään. Esko piirsi minulle piirustuksia piirustustunnilla. Niinpä vein joulun edellä Eskolle äidin tekemiä kynttilöitä kiitoksiksi. Äidin tekemät kynttilät oli myös omassa joulukuusessa.

Teurasaikana tehtiin suopaa siansuolista. Äidin kanssa keitettiin niitä saunapadassa. Ensin suolet puhdistettiin ja sitten keitettiin lipeäkiven kanssa. Lapsena ihmeteltiin, että miten semmoinen seos voi saippuaksi kovettua. Se oli kyllä kovan työn takana, se saippuanteko. Ja sillä saippualla pestiin ihan kaikki. Hiuksetkin.

Joulupukki kävi joka joulu. Oltiin hiljaa ja odotettiin pukkia. Sota-aikana ei karkkia saanut. Kerran sain väkevän Vikarol-karkkiaskin, ja voi kun ne oli hyviä. Kerran ihmettelin miten joulupukilla oli ihan samanlainen piippu kuin siskon miehellä.

Yhtenä jouluna sain itse tehdyn puisen nukenkehdon. Isä oli tehnyt sen. Minulla oli jo mollamaija, jonka äiti tai siskot olivat tehneet. Kun olin melkein viisi vuotias, siskoni sai vauvan, ja minun piti piilottaa kaikki leluni, ettei vauva olisi niitä vienyt.


Joka jouluksi kasvatettiin joulusika. Sitä oikein kilpailtiin, että kenen siassa oli paksuin rasvakerros. Oli sellainen sanontakin, että "Jos ei joulusian läski ole vähintään puukon levyinen, niin se ei ole joulusika."

Ennen sotaa ei ollut radiota. Se oli vaatimatonta aikaa. Kuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin itsetehdyillä kynttilöillä ja kauniilla karamelleilla. Karamelleissä oli kauniita enkeleitä. Sanomalehden reunasta leikattiin valkoista nauhaa ja solmitiin se lenkiksi. Lenkit sidottiin toisiinsa ja saatiin kuuseen komea nauha. Oljista tehtiin tähtiä ja ne ripustettiin kuuseen. Pullaukkoja ja pipareita saattoi kanssa olla kuusessa. Eikä niissä karamelleissa mitään makua ollut, mutta ne paperit ja kuviot oli kauniita. Ja paperit laitettiin talteen. Niillä koristeltiin kuusi seuraavanakin vuonna. Jouluruuat oli laatikkoruokia, kinkkua ei aina ollut ja lipeäkala tehtiin itse.

Joka viikonloppu leivottiin Sortavalassa karjalanpiirakoita. Sanottiin, että "Ei sitä lauantaita tule, jos ei ole karjalanpiirakoita." Jouluksi tehtiin herraspiirakat. Taikinaan laitettiin vehnäjauhoja ja kuoret kaulittiin oikein ohuiksi. Valmiit piirakat voideltiin kirnuvoilla.

Jouluaatto
Joulupukin parran pellavia säilytettiin vintillä. Ne oli tärkeät. Ne otettiin jo heti syksyllä talteen. Ja partaa kammattiin jo paljon ennen aattoa. Pukin parran tekeminen oli tarkkaa puuhaa. Joskus parta tehtiin naavasta tai pumpulista. Parralla peloteltiin lapsia. Ennen tenavana mentiin piiloonkin, jos aikuiset vain vilautti naamaria. Ja siitä parrasta puhuttiin kauan.

Kerran naapurin pojat teki kepposen. Niillä oli pukin naamari, ja ne peloitteli sillä muita. Pieni tyttö seisoi tuvanpenkillä, kun pojat kurkisti naamarin kanssa ovesta. Tyttö kulki penkillä edes takas ja lauloi peloissaan "älkää pelkää, älkää pelkää", kun ei reppana enempää laulusta osannut. Ja pojat juos karkuun innoissaan onnistuneesta kepposesta.

Kerran meillä kävi niin, kun yksi meidän pojista oli jo niin iso, että pääsi pukin hommaan. Se tuli sisälle ja sillä oli meidän lahjat säkissä. Mutta se oli erehtynyt laittamaan omat töppöset jalkaan. Se kun oli aiemmin suksen porkalla vahingossa sohassut töppösiään, niin että niihin tuli reikä ja se reikä oli pitänyt paikata. Me lapset tunnistettiin heti, ettei se mikään oikea pukki olekaan vaan veli, koska sillä oli veljen töppösetkin. Ihmeteltiin kauheasti, että miksei oikea pukki meille tullutkaan. Se oli meille lapsille iso pettymys.

Lahjoja ei tullut paljon. Niitä oli jokaiselle yleensä yksi tai korkeintaan kaksi. Lahjoina oli sukkia ja lapasia, ja joskus oli sukset tai kelkka. Oli tärkeää, että kaikille tuli edes yksi lahja. Joskus saattoi olla lahjaksi omena, mutta se oli harvinaista.

Jouluna ei saanut lähteä kylille. Se oli pyhä ja pyhitettiin ihan kotona ololle. Joulukirkkoon lähettiin aikaisin aamulla, sillä kirkko alkoi jo kello kuusi. Joulukirkkoon ajettiin kilpaa hevosilla. Puuppolastakin ajettiin kilpaa Taulumäen kirkkoon saakka. Erityisesti paluumatkalla kilpailtiin ihan tosissaan, että kenen hevonen juoksee nopeimmin.  Kerran menin 16-vuotiaan nuoren emännän kanssa. Ja kyllä tulomatkalla  pelotti kyydissä. Oikein tunsin, kun kilpaileva hevonen huohotti niskassa. Sen emännän hevonen kun oli jo vanha eikä enää jaksanut juosta, ja muut kiiruhti sen edelle. Ne oli ihan mahottomia ne paluureissut.


Piparkakkusia
Meillä oli jouluna kanelimuroleipiä, joita äiti oli leiponut. Pipareita ei ollut, kun ei saatu siirappia. Kanelimuroleivät oli rapeita, koska niitä säilytettiin lasipurkissa. Toisinaan käytiin vähän omin lupine purkilla, mutta en muista että äiti olisi koskaan ollut vihainen. Kyllä ne oli hyviä.

Vanhin veli oli töissä tykkitehtaalla Vihtavuoressa. Se toi aina jouluna äidille tuliaiseksi pipareita. Vain silloin sai meillä maistella piparkakkuja. Itse me kyllä valmistettiin siirappia. Sitä keitettiin karjokeittiön padassa sokerijuurikkaista. Perunajauhotkin tehtiin itse, perunaa raastamalla.

Juhlapäivinä leivottiin. Ja jouluna koristeltiin kuusi. Lasten kanssa tehtiin piparkakkutaloja. Pannulla sulatettiin puuhellan äärellä sokeria ja liimattiin talon osat toisiinsa kiinni. Koko ajan sai lapsia varotella, etteivät polta itseään hellassa tai kuumalla sokerilla. Kun minä olin lapsi niin silloin ei tehty pipartaloja.

Jos oli aineita niin tehtiin piparkakkuja ja pullaa, mutta aina ei ollut. Sota-aikaan kaikki oli kortilla. Ihmiset kävivät toistensa taloissa jauhoja pyytämässä. Piti viedä pimeitä pusseja myllyyn ja sikaakin kasvatettiin piilossa. Meillä maalla oli paremmin kuin kaupungissa. Kun itte tehtiin ja viljeltiin. Pimeästä sai sitten ostaa vähän kalliimmalla. Kaupunkilaiset tuli usein maataloihin hamstraamaan, ja maksoivat ihan hyvän hinnan.

Sortavalassa tehtiin joskus piparkakkuja myös ruisjauhoista. Minun häissänikin vuonna 1945 oli sellaisia tarjolla. Meillä oli karjalassa tapana, että kun uutta vauvaa mentiin ensimmäistä kertaa katsomaan niin vietiin tuliaisiksi rotinoita. Rotinoihin kuului aina iso pullarinki ja vormukakku. Moni vei täytekakunkin. Miehet puolestaan viettivät varpajaisia. Kun naiset juttelivat keskenään ja ihastelivat vauvaa, niin miehet sano, että "Mennääs me miehet kattomaan sitä hevosta." Hevostallissa oli pullo piilossa hevosen soimessa.

Martta-yhdistykset, pikku-Lotat ja isot Lotat piti isoissa taloissa kursseja, joissa neuvottiin kuinka uusia ruokia tehdään. Silloin ennen pidettiin aina kaikenlaisia seuroja.

Lipeäkalan valmistusta
Lipeäkalaa tehtiin aina jouluksi. Kuivattu kapakala ostettiin kaupasta ja alettiin valmistaa sitä lipeäkalaksi. Koivunklapeja poltettiin hellassa tai leivinuunissa. Tuhkat kerättiin sitten talteen ja laitettiin ne harson sisään. Tuhkaharso sitten asetettiin astiaan, aadettiin sinne kiehuvaa vettä ja lopuksi vielä kala laitettiin astiaan myös. Monta päivää sitä kalaa pidettiin siinä vedessä. Sitten vaihdettiin vesi kylmään veteen, jotta lipeä lähtisi pois. Kylmä vesi vaihdettiin moneen kertaan.

Viikon verran siinä meni. Sen jälkeen kala laitettiin astiassa lumihankeen säilöön. Sieltä se otettiin vasta jouluksi. Äiti teki maitokastikkeen kalalle. Mausteiksi laitettiin suolaa ja pippuria, ja ne siitä terävän teki. Se oli hyvää. Lapset söi sitä mielellään. Kaupasta ei saa samanlaista.


Koulun joulujuhla


Olin ennen koulun keittiössä töissä. Joulun alla leivoin pyöreitä pullia joulujuhlaan. Pakkasin ne edellisenä iltana  paperipussiin. Joulujuhlassa jokainen oppilas sai oman pulla pussin. Olin keittiöllä töissä 29 vuotta, joten muutama pulla on tullut pyöritettyä.

Koulun joulujuhlaan tultiin hevosella. Joulujuhlassa oli oppilailla ohjelmaa. Me laulettiin ja näyteltiin sekä leikittiin tonttuleikkejä, ja opettaja piti puheen.  Jo syksyllä aikaisin alettiin harjoitella ohjelmaa. Vanhemmat seurasivat juhlaa katsomosta.  Joulujuhlan lopussa joulupukki vieraili ja kortteja jaettiin kauheasti. Jokainen halusi lähettää kortteja toisilleen. Ne kortit olivat tärkeitä. Ne laskettiin ja sitten kilpailtiin kuka sai niitä eniten. Kortit olivat pieniä ja kaupasta ostettuja. Ne olivat pahvimaisia, ei niin siistejä kuin nykyään. Jokainen lapsi sai myös pienen paperipussin, jossa oli pulla ja pipari. Joskus piparin tilalla oli paperipäällysteinen karamelli, Fazerin sekalainen. Ja se oli herkkua.

Pyhäkoulussa
Muistan lapsuudesta Tyttö-päivät, joita pidetiin kerran vuodessa Taulumäen kirkossa. Kirkossa oltiin yötä ja nukuttiin kirkon penkeillä. Se oli ihan vuoden kohokohta, kun niille pääsi. Sai olla kotoa pois ja olla muiden tyttöjen kanssa. Siellä veisattiin virsiä ja kuunneltiin puheita. Olavi Tukiainen oli pappina.

Pyhäkoulussa oltiin aina sunnuntaisin. Niitä pidetiin taloissa. Pitkän pöydän ympärillä istuttiin ja kuunneltiin. Pyhäkoulusta sai vihon ja kauniita kuvia, joita siihen liimattiin. Kylästä kylään sai kulkea. Se oli jännää, kun sai nähdä toisten koteja. Yks pyhä ei talossa ollutkaan pyhäkoulun pitäjää. Siskon kanssa taloon mentiin, ja kuultiin, että pitäjätyttö olikin lähtenyt kaupunkiin. Navetasta tuli nainen, jonka puhetta me ei ymmärretty. Sitten se veti meidät tupaan ja käski vain odottamaan. Siskon kanssa ei uskallettu lähteä mihinkään ja odoteltiin kauan aikaa. Kun viimein se pyhäkoulun pitäjä tuli, se sanoi että pyhäkoulu on nyt peruttu. Se oli pettymys, sitten myö osattiin ovesta pihalle.

Makuja ja muistoja Uuraisilta

Maistellaan ja muistellaan –tarinapajat tuottavat tarinoita ja muistoja menneistä. Tarinapajat pidetään Kyynämöisen kyläkoululla sekä vanhustyön päiväkerhossa. Tarinoilla nostetaan esiin muistojen merkityksellisyys. Teemoina tarinoissa ovat niin juhla kuin arki ja niihin liittyvät työt, ruuat, perinteet ja sattumukset.

Seuraa blogia. Lokakuun ajan Kyynämöisen koulun tarmokkaan ja kekseliäät lapset  sekä Uuraisten Rivikuukan päiväkerholaiset tuottavat tarinoita ja juttuja tähän blogiin. Maistellaan ja muistellaan <3

Hankkeen toteuttaja on Uuraisten kirjastotoimi.