Kyynämöisten 5. ja 6. luokan oppilaiden pipparkaakkusmuisteloja

Pipari

Söin piparia ja mieleeni tuli, kuinka isäni näytti saunassa miten sinne saadaan tuoreen ruisleivän tuoksu. Isä otti oluen ja heitti sitä kiukaalle. Siellä tuoksui aivan herkullinen ruisleipä. Kun isä lähti jäähylle koitimme veljeni Severin kanssa, että millainen haju tulee, jos heitämme Fantaa kiukaalle. Ja siitä tuli aivan kamala palaneen piparin tuoksu.

Samu  6lk

                                                                  

Piparkakkutaikina

Meillä oli vieraita kyläsää ja yhdellä heistä oli piparkakkutaikinaa mukana. Kun he lähtivät meiltä se piparkakku taikina jäi meille ja me syötiin se. Se oli hyvää.

Petrus 5 lk

Jouluaatto

Kotona jouluaattoaamuna herään. Avaan television. Äiti on herännyt aiemmin puuron keittoon. Kun muut heräävät menemme aamupalalle. Aamupalan jälkeen avaamme veljiemme kanssa viimeiset luukut suklaakalentereista. Sitten puolenpäivän aikaan syömme ruuan joka on joulupuuroa. Illalla käymme vielä hautuumaalla. Sitten saunotaan ja syödään jouluruoka ja sitten tulee pukki.

Sami 6 lk

 Jouluaattoaamu

Jouluna tehtiin pipareita ja odotin että niitä saa maistaa. Viimein ne olivat valmiita ja kaikki maistoivat niitä. Ne olivat hyviä. Jouluaattona, kun oli aamu , niin söin puuroa ja laitoin siihen kanelia. Sitten kanelipurkin kansi irtosi ja kaikki kanelit kaatuivat lautaselleni.

Ella 5 lk

Jouluaatto

Noin 4 vuotta taaksepäin menimme tekemään naapurimme Eilan luokse pipareita 2 taikinallista. Niitä syntyi noin 200 kpl. Pipari ukkoja tuli tehtyä ehkä jotain 5-10 kpl. Koristelimme pipareita vihreän, punaisen ja valkoisen värisillä koristetahnoilla. Silloin Late (pikkuveli Lauri) oli vasta 3-vuotias, niin Eila sanoi häntä keräpyllyksi. Piparien leivonta kesti ehkä 2 tuntia. Seuraavana päivänä oli jo jouluaatto. Aaton aamuna söimme mannapuuroa ja sen päälle vielä kaneli-sokeria. Sen jälkeen menimme joulukirkkoon. Ennen joulupukin tuloa söimme jouluaterian. Pöydässä oli kinkkua ja kaikenlaisia laatikoita ja salaatteja. Saimme joululahjaksi 3 tai 4 metrisen autoradan, DVD -elokuvia, legoja, pöytäjääkiekkopelin ja villavaatteita ja kaikkea sen sellaista.

Akseli 5 lk   

Joulun taikaa

Mieleeni tuli kerran, kun olin mummolassa leipomassa pipareita ennen joulua.  Leivoimme yhdessä myös pullia, joihin laitoimme myös rusinoita ja pikkuveljeni leipoi rusinapullaa, joka oli täynnä rusinoita. Siinä ei nimittäin näkynyt yhtään sitä pulla osaa… ja myös kanelipullia leivoimme isotätini kanssa veljeni syntymäpäiville. Syötiin myös jouluaattona kaneli- ja riisipuuroa. Kun  ”pukki” tuli,  pikkuveljeni sai rusinoita ja ”mussutti ” niitä.

Saana 5 lk

Kaneli riisipuurossa

Olin kerran kylässä isäni veljen luona ja siellä söin elämäni ensimmäisen kerran kanelia riisipuurossa ja olin ihmeissään, että mitä tossa puurossa on. Ja kun, me sen jälkeen mentiin leikkimään, niin isoveljeni päälle kaatui kaappi.

Sami 6 lk

Kyynämöisen koulun 5. ja 6. luokan oppilaat kertovat

Ennen ja nyt

Ennen vanhaan herkku ruokia oli mm. makkarakastike makaronivelli ja perunapuuro. Juhlapäivinä esim.  jouluna syötiin mm. kinkkua, appelsiineja ja paljon kaikkia laatikoita. Pappani mukavin muisto oli se kun hän kaverinsa kanssa yritti saada toisen koulu kaverin tunnille. Loppujen lopuksi he saivat hänet syömään kouluun. Mummoni mukavin muisto on se kun opettaja osti hänelle mekko kankaan. Pappani teki koulun jälkeen kotitöitä ja soitti melkein joka ilta kavereiden kanssa pirun viulua. Mummoni teki koulun jälkeen läksyt. Talvella mentiin sen jälkeen hiihtämään. Iltaisin hän joskus piti lyhtyä, kun äiti lypsi lehmää. 

Nyt herkku ruokia on mm. spagetti ja perunamuusi. Juhlapäivinä esim. jouluna syödään kinkkua, eri laatikoita ja riisipuuroa. Minun mukavin muistoni on se, kun kävimme perheen kanssa etelässä. Koulun jälkeen syön välipalan, teen läksyt ja talvella menen aika usein pihalle.

Ilona 5 lk

Ennen ja nyt

Minun isäni kertoi että hänen lempiruokansa oli lapsena: makaronilaatikko.

Minun äitini kertoi että hänen lempiruokansa oli lapsena: lanttulaatikko.

Meidän lempiruokamme ovat: minun on spagetti ja jauhelihakastike ja minun pizza.

 Juhlapäivien ruokia ja herkkuja meidän vanhempiemme lapsuudesta: lihapata, perunamuussi, karkit ja limsa.

Juhlapäivien ruokia ja herkku ja meidän lapsuudesta:  Koktailpiirakoita, munavoita ,sipsejä, jäätelöä, karkkia, kakkua sekä limsaa

Minun isäni kertoi myös että hänen mukavin muisto lapsuudesta oli: kaikki juhlapyhät,syntymäpäivät ja se kun vanhemmat olivat kotona.

Meidän mukavin muistomme on: Kun sain koiranpennun joka on: maltankoiraa, toivillakoiraa ja Jack crusselin terrieriä eli se on sekarotuinen.                                                                                                                                                    Ja minun mukavin muistoni on: kun olimme kaverin kanssa uimassa ja meillä oli todella paljon karkkia mukana.

Kun isäni pääsi koulusta hän sekä teki kotitöitä ja oli kavereitten kanssa.

Me koulun jälkeen: menen kotiin ja syön välipalan ja katson telkkaria.                                                                                             Minä menen kotiin, teen läksyt, sitten menen syömään välipalan ja menen katsomaan telkkaria tai menen tietokoneelle :D

Ella ja Inkeri 5 lk

Ennen ja nyt

Ennen oli asiat sillä tavalla, että ei ollut mitään hampurilaisbaareja vaan syötiin kotiruokaa. Minun isin lempiruokaa oli jauhelihakastike ja perunat. Minä itse taas syön kotiruokaa ja joskus käyn jossain pitsalla. Eikä ennen ollut autojakaan joilla olisi voinut käydä, vaikka uimassa. Silloin mentiin jalan, tai hevosella. Nykyään koulua on vain 5 päivää viikossa, ja ennen olin kuusi. Siitä tulikin mieleeni juttu kun, isi ja hänen kaverinsa Heikki laittoi opettajan kenkään sammakonkutua. Siitähän he saivatkin huutia, koulussa että kotona. Jos olisin itse tehnyt jutun olisin saanut huutia samalla tavalla.                                  

 Jyri 5 lk

Ennen

Isäni kertoi, että kun hän tuli koulusta hän meni hakemaan kavereita rälläämään kylälle. Kun he olivat rällänneet, he menivät  kotiin välipalalle. Sen jälkeen oli ruoka ja ruokana oli kaalilaatikkoa. Oli perjantai hän meni nukkumaan. Tuli aamu ja hän söi vispipuuroa aamupalaksi ja maitoa. Lauantaina oli siivouspäivä ja hän imuroi oman huoneensa, koska se oli ollut sotkuinen. Siivouksen jälkeen hän meni naapuriin. Siellä asui iso koira, jota isäni sanoi lehmäksi, koska se vain makasi aina matolla. Kun naapurit puistelivat mattoa, jossa lehmä oli maannut, niin tuli kauhea sakea pöly. Kun hän menin kotiin oli jo myöhä ja hän meni nukkumaan.

Nyt

Kun tulen koulusta syön vähän välipalaa sen jälkeen menen pelaamaan puhelimella ja tietokoneella. Kun ruoka on valmista menen syömään ja ruokana oli lohta ja perunamuusia. Ruuan jälkeen mene ulos jos on kesä menen trampoliinille jos on talvi olen lumisotaa. Kun tulin ulkoa illalla pelasin vähän aikaa puhelimella tai katsoin videoita ja aloin nukkumaan. Aamulla söin aamupalaa ruista ja kaakaota sitten pelasin. pelaamisen jälkeen menin ulos trampoliinille olimme ulkona myöhään kun menin sisälle ja nukahdin. Sunnuntaina söin aamupalan ja menin ulos.  Söin ruuan ja illalla huokailin jo, että huomenna kouluun.

Tekijä: Petrus 5 lk

Ennen ja nykyään

Ennen: Makaronilaatikko oli suosittua ruokaa. Se oli myös isäni lempiruokaa lapsena.

nyt: Tortillat ja papan nakkikeitto ovat lempiruokaa.  Spagetti ja jauheliha on myös todella hyvää ruokaa ja pidän siitä paljon.

Ennen (isäni): Ennen juhlapyhinä esim. jouluna syötiin imellettyä perunasoppaa, maksalaatikkoa ja karjalanpaistia.

Nyt: Juhlapyhinä syödään jauhelihakastiketta, keitettyjä perunoita, mummon tekemiä pihvejä ja lanttu- ja porkkanalaatikkoa.

Ennen (isäni): Mukavinta oli, kun vieras tuli kylään ja toi mukanaan karkkia ja kun pääsi isän mukaan metsään retkelle. Tai, kun pääsi urheilu harrastuksiin.

Nyt: Kun pääsin äitini, isäni, veljeni ja siskoni kanssa lomalle. ja kun pääsin mummon ja papan kanssa lomalle lappiin Ylläkselle viikoksi. Ja siellä oltiin paljon ulkona ja hiihdettiin.

Ennen: (isäni) Koulupäivien jälkeen luettiin Aku-ankkaa, tehtiin läksyjä tai ajettiin pyörällä ja kun sain myöhemmin oman mopon niin tietysti sillä. Myös kotitöitä piti hoitaa.

Nyt: Koulupäivien jälkeen kuuntelen musiikkia, piirrän, luen tai ulkoilen tai katson televisiota ja teen tietysti läksyt.

Ennen: Ei ollut paljon puhelimia ja ne olivat yleensä lankapuhelimia ja niitä ei voinut kuljettaa mukanaan.  Ja jos oli matkapuhelin niin se oli jättimäinen.

Nyt: nyt puhelimia voi kuljettaa joka paikkaan mukanaan ja ne ovat kätevän kokoisia.  Ja laadukkaampia ja ”monipuolisia.”

Ennen:( isäni ja pappani) Ennen käveltiin kotiin koulusta. Matkalla saatettiin poiketa kyläkaupassa. Ja vielä ennen sitä käveltiin metsän läpi ja talvella hiihdettiin. Matka saattoi kestää jopa 2 tuntia.

Nyt: Nykyään tullaan linkillä ja kävellään vain linkkipysäkiltä. matka kestää vain jotain 30 min.-25 minuuttia.

Ennen: Ennen tehtiin todella paljon kotitöitä.

Nykyään tarvitsee tyhjentää tiskikone ja nostella pyykit pyykkikoneesta ja imuroida imurilla. Ennen ei edes ollut näitä koneita.

Ennen: Pelto-työt tehtiin lapioilla tai hevosilla ja työ oli raskasta ja kesti todella kauan.

Nyt: Nykyään työt tehdään traktoreilla ja muilla koneilla ja työn teko ei kestä kovin kauaa ja se on myös todella helppoa.

Saana 5.lk

 Ennen

Ennen vanhaan vanhempamme olivat lapsia. Ja he menivät kavereitten tykö. Silloin ei ollut puhelimia, joten he joutuivat menemään aina kylään ilman lupaa. He leikkivät siellä rönttöä, kirkon rottaa ja poliisia ja rosvoa. He olivat iloisia pieniä lapsia.
 Nyt

Minä ja ystävämme Samu ja Sami olemme parhaita kavereita. Kun olimme pikku poikia teimme kaikkea jännää. Kuten esimerkiksi seikkailimme metsässä ja kävelimme suohon. Joskus menimme pellolle ottamaan aurinkoa ja puhumaan.

Samu ja Elmeri 6 lk

Ennen ja nyt

Ennen minun isäni lempiruoka oli hirvipaisti ja muusi. Nykyään hänen lempiruokaansa on varmaan pizza tai peruna ja kastike.

Kun minun isäni oli lapsi hänen joka juhlapäivä syötiin juhlaruokia. Nykyään me syödään perunaa ja kastiketta ja lanttulaatikkoa ja porkkanaraastetta.

Isän mukavin muisto lapsuudesta oli, kun hän ajoi uudella keltaisella kolmipyöräisellä käärmeen päältä. Minun mukavin muisto taitaa olla se kun olin powerparkissa.

Koulupäivien jälkeen isä meni pelaamaan jalkapalloa tai kalastamaan. Itse minä menen katsomaan televisiota tai menen pikkuveljen kanssa lumisotaa. Mutta jos on kesä menen trampoliinille pomppimaan.

 Tuukka J. 5.LK

Ennen ja nyt

Ennen mummon lempiruokaa oli voiperuna. Ja minun lempiruokaa on pizza. Mummon luona syötiin jouluna kinkkua ja lipeäkalaa. Meillä syödään jouluna joululaatikoita ja kinkkua. Mummon lempijuttu oli isän ja äidin luona tehdyt automatkat. Minun lempi juttu kaikki retket. Mummon nuoruudessa koulun jälkeen leikittiin kavereiden kanssa ulkona ja piti myös tehdä kotitöitä. Minä itse pelaan koulun jälkeen tietokoneella ja teen läksyt.

Tuukka K. 5 lk

Kyynämöisen 1.-2. lk oppilaat muistelevat aikaa ennen ja nyt

Lapset haastattelivat äitejä, isiä ja isovanhempia, että millaista oli ennen ja millaista on nyt. Niitä asioita vielä yhdessä pohdittiin ja tämmöisiä tarinoita niistä syntyi:

Ennen vanhaan äitien, isien ja isovanhempien herkkuruokia lapsena olivat äidin tekemät lihapullat, makaroonilaatikko, jauhelihakastike ja perunat sekä mannapuuro. Kyynämöisten eppujen ja toppujen mieleisiä herkkuruokia ovat riisipuuro, hampurilaiset, pinaattiletut, broileri ja jauhelihapihvit sekä  itsetehdyt nekkutikut ja jäätelö.

Vanhemmat ja isovanhemmat kertoivat millaisia mukavia muistoja heillä oli lapsuudessaan. Heistä oli hauskaa, kun sai kesälomareissuilla käydä mummolassa ja kun perheen kanssa reissattiin serkkujen luona tai Särkänniemessä. Uimareissut isolla porukalla olivat kivoja sekä potkurilla ja hevosreellä ajelut. Myös sunnuntaipäivien rauhallinen vietto oli mukavaa, kun tupa oli siivottu ja radiosta kuunneltiin jumalanpalvelusta.

Eppujen ja toppujen hauskimmat muistot olivat hieman erilaisia.
"Norjan matka oli mukava, kun löysin tunturista palan poron alaleuasta."
"Bomba-talon reissu, kun sai juoda paljon kotikaljaa ja ostaa perjantaina reissusta uuden lelun."
"Kuusamon reissu, kun käytiin joka päivä uimassa ja hiihdettiin usein."
"Kun oltiin metällä ja löysin metsästä hirven pääkallon."

Koulun jälkeen ennen vanhaan tehtiin paljon kotitöitä: tiskattiin, oltiin navettahommissa apuna, huolehdittiin pienemmistä sisaruksista, siivottiin oma huone, tehtiin pihahommia ja kannettiin puita ja joskus laitettiin muulle perheelle ruokaa. Ja tietysti leikittiin kavereiden kanssa ulkona ja sisällä.

Eppu-toput kertoivat tekevänsä koulun jälkeen läksyt ja sen jälkeen he menevät pelaamaan tietokoneella. Joskus he käyvät uimassa tai menevät kaverin luo kylään. Kotitöitäkin pitää tehdä: tyhjentää tiskikone, kolata lumia, leikittää ja ulkoilluttaa koiria, auttaa isää navettatöissä ja joskus traktorin korjauksessa.

Kyynämöisen koulun 3.-4. lk oppilaat maistelevat ja muistelevat

Ensimmäisellä tapaamiskerralla maistelimme piparkakkuja, rusinoita ja kanelisokeria. Millaisia tarinoita näistä muisteluista syntyi. Tässä muutama:


Puuromeininkiä
Muistan, kun erään kerran söin puuroa pienenä. Ensiksi minä maistoin puuroa, se ei ollut kovin hyvää. Laitoin siihen sokeria ja se maistui paremmalta. Sitten laitoin siihen vähän maitoa ja se maistui vielä paremmalta. Lopuksi vähän kanelia ja puuro oli mahtavaa.

Piparitalo ja joulupukki
Jouluna teimme piparista muumitalon. Jouluna tuli joulupukki. Se toi ihan liikaa lahjoja. Kun joulu oli ohi, sain rikkoa talon ja söin sen aina lattiasta kattoon. Se oli hyvää.

Joulumatka
Kotona oli vilskettä. Oltiin menossa joulutapahtumaan. Minä olin silloin melko nuori, vain 3-4 -vuotias. Kiljuin täysiä autossa, kun olin niin innoissani. Kyselin koko ajan: "Ollaanko jo perillä?" Viimein äiti hihkaisi, että nyt ollaan perillä. Minä näin Inkerin ja ryntäsin ulos autosta. Menin sisälle ja me leikittiin Inkerin kanssa. "Onkos täällä kilttejä lapsia?"  "JOO" kaikki huusi. Siis lapset. Joulupukki oli tullut. Hän jakoi jokaiselle pussin, jonka sisällä oli pipari, karkkia ja mandariini. Kaikki menivät puurolle ja laittoivat kanelia päälle. Nam nam, kuului.

Se hetki, kun olin 2v ja maistoin ekaa kertaa rusinoita
Istuin imurin päällä, kun äiti toi minulle rusinoita. Väitin, etten tykkäisi niistä, ja kun maistoin ne olivat tosi pahoja. Menin keittiöön ottamaan herkkuani mango-pilttiä, mutta en ylettynytkään hyllylle. Keksin ottaa imurin avukseni. Otin piltin ja sanoin: "njam, njam." Sitten halusin lusikan, mutta en ylettänyt ottaamaan sitäkään. Otin taas imurin avukseni. Niin sain lusikan, ja rupesin syömään pilttiä imurin päällä.


Se joulu, kun meidän koirat varasti niiden joululahjat
Oli joulu. Olin menossa suihkuun ja unohdin Anttonin ja Emman lahjat penkille. Kun tulin suihkusta huomasin huoneeni lattialla lahjapaperin. Arvelin, että se oli pikkusiskoni Moonan, mutta huomasinkin Emman suussa luun ja arvasin, että se oli repinyt lahjansa.


Altan reissu
Olipa kerran rusina. Oli hyvää, kun oli lentokoneessa. Lentokone laskeutui Altan lentokentälle. Barbro ja Kynmaari ilahtuivat, kun me mentiin niiden luo. Ja me syötiin hyvää ruokaa ja lähdettiin kotimaahan. Kotona ollaan ja kaikki on hyvin.


Kynkkälän joulutapahtuma
Olipa kerran perhe, jonka nimi oli Kerttusen perhe. Oli äiti Riita, isä Thomas ja lapset Väinö ja Henna. He olivat kilttejä. Eräänä talvi-iltana he lähtivät Kynkkälään. Se oli vanha kylätalo. Siellä oli joulutapahtuma, kun he menivät sinne. Ja siellä oli porukkaa paljon. Oli puuroa ja keksejä ja mehua ja kahvia. Siellä oli myös esityksiä. He olivat siellä 5 tuntia, ja lähtivät sitten kotiin. Kotona he menivät nukkumaan iloisin mielin.


Äidin kanssa
Olin äidin kanssa leipomassa ässiä kun näin, että ulkona oli joulupukki. Leipominen jäi kesken ja juoksin ulos. Joulupukki toi lahjasäkit sisälle ja jatkoi matkaa. Enpä enää ehtinyt leipoa, kun piti avata lahjat. Äiti leipoi loppuun.

Päiväkerholaiset - Puolukoita ja Vanhan piian pastilleja

Rivikuukan päiväkerholaiset kertovat muistelmiaan puolukoista ja Pohjanmaan pastelleista

Marjametässä
Me käytiin puolukassa yleensä  ihan talon lähellä. Kerran kuitenkin mentiin äidin kanssa marjaan muualle, mieheni veli, Pauli, lähti meille hyvää marjapaikkaa neuvomaan. Siellä olikin marjoja paljon. Niitä äitin kanssa keräsimme, mutta Pauli ei välittänyt noukkia. Se etsi vain isoja lehmäntatteja ja vuoli niistä naamoja. Naamat se sitten kiinnitti puihin ja tikun neniin ja yritti pelotella niillä meitä. Äiti moitti Paulia, koska se ei auttanut noukkimisessa. Mutta minusta se oli mukavaa. Se oli tosi hauska marjaretki.


Puolukkaa säilytettiin aitassa isoissa puusaaveissa. Me syötiin puolukkasurvosta liki joka ilta. Se oli lasten herkkua. Ne oikein vaatimalla  vaati sitä. Ajoissa piti aina käydä lohkasemassa siitä palanen sulamaan. Että sitten illalla oli sulaa survosta. Hyvät marjapaikat oli tärkeitä. Niistä ei turhaan muille huudeltu. Joskus syntyi ahneuskin, jos oli oikein paljon marjaa tarjolla. Marjareissut olivat aina mukavia. Niitä oikein odotti. Oli hauskaa päästä pois kotoa.  Joskus kontattiin pitkin ojanpohjia, kun soilla marjastettiin. Ja sitten vaatteet märkinä ja likaisina palattiin kotiin. Ne oli ne ojat niin suuria, ettei niiden yli päässyt hyppäämään. Rämmittävä oli.

Muistan eräänkin kerran, kun rippikouluikäisenä olin muiden samanikäisten kavereiden kanssa marjassa. Menimme pitkän matkan päähän. Marjapaikkaan oli matkaa ainakin seitsemän kilometriä. Jalan se matka taivallettiin. Ja siellä metsässä ykskaks sai yksi minun koulukaverini lapsihalvauksen. Se oli kamalaa. En muista, miten se tyttö pääsi pois sieltä metsästä. Se marjamatka oli sen tytön viimeinen kävelyreissu. Tämän jälkeen hänen jalkansa eivät koskaan enää kantaneet. Hän kulki konttaamalla. Silloin ei ollut pyörätuoliloita.


Marjastusta

Meillä on järvenranta ja siellä on komiasti puolukkaa. Ei tarvitse kauas mennä marjaan. Kävin siellä tyttöjeni kanssa. Marjastettiin porukalla ja välillä käytiin kotona juomassa kahvit. Tytöt viihtyivät hyvin, eivätkä äkkäilleet lainkaan,  että olisi pitänyt pois lähteä. Mieheni oli sillä aikaa talojen teossa. Eikä me siellä koskaan karhuja  nähty, hirvikärpäsiä vain.

Lasten kanssa myö aina oltiin marjassa, eihän miehet sinne ehtineet. Ei meillä evväitä koskaan ollu, vain juomista ol. Kerätyt puolukat survottiin puuastiaan tai isoon muoviastiaan ja säilöttiin aittaan. Talvella sieltä niitä sitten sieltä haettiin. Kovilla pakkasilla marjat jäätyivät ja puukolla piti kairata, jotta marjoja sai irti.



Pohjoisen marjoja

Me käytiin miehen kanssa neljä-viis kertaa vuodessa asuntoautolla pohjoisessa. Kerättiin sieltä puolukkaa, mustikkaa, lakkaa ja karpaloita. Mustikat ei kasva siellä niin kuin täällä, mutta oli onneksi sellaisiakin alueita joissa kasvoi. Kun paikkakuntalaisten kanssa päästiin tuttavuutteen, ne veivät meitä hyville hillasoille. Meille saatiin pohjoisesta sellaisia ystäviä, ja niiden luona käytiin joka vuosi. Asuntoauto oli kyllä kätevä. Oli asunto, makuupaikat, suihku, wc ja muut aina mukana. Ne oli niin hyviä reissuja, että kun reissua tehtiin, niin toistesta jo haaveiltiin.

Kouluruokaa ja muita herkkuja

Kouluun vietiin ennen vanhaan marjoja ja sieniä. Myös perunoita, porkkanoita, kaalia ja sianlihaa vietiin. Koulunkeittäjä teki niistä ruokaa.  Kun keittäjä keitti tuoreista puolukoista puuroa, niin kyllä oli hyvää. Ruoka ei ollut silloin niin monipuolista kuin nykyään, ei ollut salattiloita. Mutta ruoka oli hyvää. Pelkkä lämmin puurokin maistui niin herkulta,  kun oli aamulla aikasin lähtenyt kulkemaan koulumatkaa. Sitä oikein kilpailtiin, että kuka sai olla ensimmäisenä ruokajonossa. Keitot, puurot, perunat ja kastike vaihtelivat aina vuoropäivinä. Ruokaliina piti tuoda kotoa. Jos kotona oli lehmiä, maito piti tuoda kotoa pullossa mukana.

Läskisoosiakin oli koulussa tarjolla. Sitä tehtiin kotonakin. Läskisoosi oli herkkua. Ja läskiä piti olla niissä siivuissa paksusti. Läski suli pannulle ja siihen lisättiin vehnäjauhot ja sipulia. Tuore liha oli pienittävä pieniin paloihin. Eikä silloin tarvinnu varoa lihomista. Ei vaikka läskiä syötiin.

Imellettyä puuroa tehtiin paljon sota-aikaan. Lämpöiseen veteen laitettiin ruisjauhot imeytymään ja imeltymään. Kun vesi oli imeytynyt jauhoihin, lisättiin suolaa ja marjoja, ja laitettiin koko homma uuniin. Valmis puuro syötiin maidon kanssa.


Vanhan piian pastillit
Vanhaan aikaan ei ollut muuta kun Menthol-pastilleja ja tavallisia pastilleja. Muita karamelleja ei ollut. Pastilleja sanottiin Vanhan piian kirkkopastilleiksi. Sanottiin niitä  myös navettapiian pastilleiksi ja soikon pohjiksi. Joillakin ihmisillä oli näitä pastilleja aina taskussa ja ne tarjos niitä joskus lapsille. Ei niitä kourakaupalla saanut ottaa, se oli se yksi mikä tarjottiin. Kyllä ne maistui hyvälle. Sota-aikana ei saanut edes pastilleja. Sota-ajan karkit oli hedelmistä tehtyjä. Minäkin muistan, kun sain kuivattuja porkkananpalasia, jotka oli laitettu pieneen pahviseen rasiaan. Ne oli ihan hyviä.

Sota-aikana kaikki oli kortilla. Muistan, kun kerran käytiin hakemassa kaupasta pala voita, ei se mikään iso nokare ollut. Ja silloin oli tullut suklaajauhoja kauppoihin, ja meilläkin oli niitä vähän. Niin me hupuloitiin se voi. Sekotettiin voi ja suklaajauhot keskenään, ja tehtiin siitä karamelliä. Se oli ihan ruhtinaallista, kun sitä sai suuhunsa.


Minä ja punainen potkuri

Kun olin lapsi, kotikylälläni kulki talosta taloon kulkumiehiä ja ainakin yksi nainen, Elina. Useimmin kulkumiehistä kulki Laulais-Kalle ja Halla Otto. Kävivät usein minunkin kotonani ja olivat yötäkin.

Erään kerran Halla Otolla oli mukanaan potkuri, jossa oli puujalakset. Otto kauppasi sitä isälle. Niinpä isä osti potkurin. Potkuri annettiin minulle, koska minä hain joka ilta maitoa 5 litran hinkillä 3 kilometrin päässä olevasta talosta.

Läksin potkuria kokeilemaan maidonhakureissulle. Matkalla oli jyrkkä mäki ja poistulomatkalla rupesin laskemaan maitokannun kanssa mäkeä. Noin puolivälissä mäkeä potkuri vei minut maitokannun kanssa ojaan, koska siinä potkurissa oli puujalakset, mitkä eivät kääntyneet minnekään. Ja hupsis, olin ojassa, maitokannu nurin tiellä ja maito maassa. Käännyin kiireesti takaisin uutta maitoa hakemaan.

Vanha emäntä silitti minun päätäni ja sanoi, että antaa minulle uuden maidon ja kielsi puhumasta asiasta kotona isälle. Näin tein. Emäntä ei tainnut ottaa uutta maksua maidosta. Maito haettiinkin aina kuukauden laskuun ja sitten kerralla maksettiin.

Päiväkerholaiset - Ajatelmia, aforistmeja ja mietteitä

Rivikuukan päiväkerholaisten mietteitä huoneentauluiksi.  

Ensi keväänä tulevat taas uudet linnut

ja uusi elämä.

Rakkaus on tunne,

joka tulee kuin kuhmu päähän pimeässä.

Ilon löytää omasta elämästä,

kun vain osaa kaivaa.

Ilo on tärkeää elämässä,

mutta murheillekin on paikkansa.

Vähäänkin on osattava tyytyä.

Ystävyys on mahottoman hyvä asia.


Kiitä jokaisesta päivästä,
jonka saat olla terveenä.


Rakkaus on huolenpitoa lähimmäisestä.


Ystävän kanssa on hyvä tehdä peltotöitä.



Elonpäivät on kirjattu jokaisen elämänkirjaan.
Pidä kirjaasi vaalien.

Tärkeimpiä asioita elämässä ovat

haaveet, terveys ja hyvät ystävät.

Sekä toimiva rollaattori.

Ilo on kirje tai puhelinsoitto ystävältä, ja

ystävä, joka pyörähtää käymään.

Onnea on saada kortti

lapsenlapselta.

Ystävyyteen ei aina tarvita sanoja.

Päiväkerholaiset - Onni, ystävyys ja rakkaus - mitä ne ovat?

Mietimme yhdessä päiväkerholaisten (74 -91 v.) kanssa, että mitä merkitsee onni, ystävyys ja rakkaus.
Rivikuukan päiväkerholaiset (74 -91 v) pohtivat...

Onnea on ...
... tuntea entiset koulukaverit ja työkaverit, niin kauan kuin vielä muistaa.
... jutella ja muistella yhdessä.
...tunne, kun aukaisee radion ja sieltä tulee vanhoja hegellisiä lauluja, joita lapsena laulettiin. Se koskettaa sydäntä ja tuo onnen tunteen.
... se että saa olla terve ja asua omassa kodissa, vanhuudesta nauttien.
... toimiva rollaattori.
... pienet hetket.
... kun on itsensä ja toisten kanssa sovussa.
... lasten syntymät.
... kun saa katsella pientä vastasyntynyttä nyyttiä.
... tunne, joka syntyy, kun pienet kädet tulevat puristamaan sinun kättäsi.
... kun saa kutoa pienelle sukat.
... saada kortti lapsenlapselta.



Ystävyyttä on ...
... mennä juttelemaan tutun kanssa. Ja jos ei ole ihan varma, että tunteeko, niin menee kysymään, että oletko se sinä. Siinä ei mitään menetä, vaan saa paljon. Se on ystävyyttä.
... se, että läheinen osaa tulla myös henkisesti lähelle. Aina ei tarvita sanoja.
... Iltalassa. Aina tulee tunne, että kaikki ollaan ystäviä. Avataan ovia ja moikataan pihassa. Sinne on aina tervetullut.
... se, että voi tehdä yhdessä peltotöitä.

Ystävyys on mahottoman hyvä asia.


Vaikeat asiat helpottuvat, kun ne jakaa ystävän kanssa.



Rakkaus on ...
... huolenpitoa lähimmäisestä.
... tunne, joka tulee kuin kuhmu päähän pimeässä.
... kaunista elämässä, jota jokainen meistä tarvitsee.
... toiseen luottamista ja anteeksi antamista.
... lämmin tunne.

Rakkauden tulee antaa näkyä.
Muista joka päivä sanoa elämän tärkeimmälle ihmiselle: "Rakastan sinua, tykkään sinusta."